Junat ovat ihmiselle
kuin siivet linnuille,
lähtemistä varten.
Sinä hymyillen heilautat kättäsi,
teräskiskojen sykkeessä menet,
ajat kauas luotani.
Matkaevääksi jäävät muistot kesästä.
kun nousivat vuorenkilpien
vanat taivasta kohti.
ja varisevat tuulessa tuomenkukat.
Maailman kylmillä asemalaitureilla,
muistathan rantapolun ja
pihan lämmön heinäaikaan.

Jätät kukkimaan
horsmien punaiset meret
jaa vaalenemaan viljapellot.
Näkemiin, onnea matkaan.
jään tänne paluutasi odottamaan.