Laaja kirjallisuuden kenttä velloo aika ajoin. Tasapainoillaan uudistumisen vaatimuksen ja aikasemmin tehdyn työn arvostamisen välissä. Uudistumisen haasteita on pohdiskeltu viime aikoina eri yhteyksissä myös sanataiteen toimijoiden Lahdessa. Tällä hetkellä erilaiset kulttuuriverkostot kutoutuvat niin suurien instituutioiden, yliopiston, museoiden ja teatterin kuin pienempien toimijoiden, kansalaisjärjestöjen ja kulttuuriyritysten ympärille. Lievää jännitteisyyttäkin on toisinaan havaittavissa – siihen syynä lienevät niukat resurssit. Kuka maksaa ja mistä, kenen vastuulla on mikä. Kuin oltaisiin suuressa puutarhassa tai puistossa, joissa vanhat vahvat lajikkeet haluavat säilyä yhä hengissä uusien siementen sataessa taivaalta maaperää ja kasvutilaa hamuten. 

Salpausselän kirjailijat ry:n puheenjohtaja Alli Kantola otti äskettäin kantaa ajassamme ilmenevään uudistumisen tarpeeseen Uudenmaan kirjoittajat ry:n puheenjohtajan blogissa. Resepteiksi hän tarjoaa muun muassa yhteistyötä ja avointa ilmapiiriä. Jälkimmäisen avulla yhteistyöosapuolten eri näkemykset tulevat ilmaistuiksi. Yhteistyö ei ole tärkeää vain resurssien vähyyden vuoksi, vaan myös kirjallisen kentän monimuotoistumisen hahmottamiseksi ja siihen tarttumiseksi. Alli Kantola sanoo, että kirjoittaminen on pysähtymistä ja silläkin tavoin yhteistyötä. Ne merkitsevät mahdollisuutta kirjoittavien ihmisten dialogiin ja siten uudistumiseen.    

Yhteistyön pitää näkyä totta kai myös konkreettisina asioina. Usein on niin, että ihmisillä on jokin haaveellinen mielikuva siitä, miten asiat pitäisi tehdä ja mikä olisi hyvä lopputulos. Lopulta melko harva uskaltaa tarttua toimeen ja ottaa vastuun lopputuloksesta, mahdollisten virheidenkin uhalla. Toisten tekemisten arvosteleminen on houkuttelevaa. Virheiden tekeminen ei kulttuuriprojekteissa ole vieläkään ”in” vaikka monet konsultit nykyisin kehoittavat kääntämään virheet voitoksi ja luovuudeksi. Erehtymistä ei pitäisi pelätä. Sen sijaan mahdollisuus virheeseen ja suorastaan heittäytymistä virheen armoille pitäisi tukea. Tarkoitan virheellä esimerkiksi suunnitelman muuttumista kesken kaiken ennakoimattomista syistä. Usein juuri hermostusta aiheuttava ”ennakoimaton” osoittaa tien uudistumiseen. Voisiko tämän asian tehdä toisin? Esimerkkejä ennakoimattoman kääntämisestä kaikkien voitoksi voisi lahtelaisenkin kulttuurikentän arjesta osoittaa useita. Vielä kun itsekin muistaisi, ettei pidä luovuttaa ensimmäisten vastoinkäymisten edessä.   

Tämän vuoden Nuori Voima-tunnustuspalkinto meni varmastikin oikeaan osoitteeseen. Tunnustus myönnettiin kirjailija, suomentaja Leevi Lehdolle ansioituneesta työstä runouden monimuotoisuuden edistämiseksi. Palkinnon jakajat muun muassa toteavat perusteluissaan, että Lehdolla on ”ilmiömäinen kyky muuntaa innostuksensa konkreettisiksi ja virtuaalisiksi välineiksi. Samanaikaisesti hän luo uusia runon tekemisen tapoja ja verkostoja sekä nostaa esiin lahjakkaita tekijöitä. Leevi Lehdon runojen ja runohankkeiden pioneeriluonteisuus ei pyri valtaamaan huomiota toisilta, vaan pikemminkin härnää kokeilemaan itse.” Suorastaan vastustamattoman kuvan Lehdon toiminnasta antavat hänen ansionsa; runokokoelmat Ampauksia ympäripyörivästä raketista, Päivä sekä Lake Onega and Other Poems, Tuli&Savu -lehden uudistus, Helsingin Poetiikkakonferenssin organisointi, poEsia-teossarja sekä Google-runogeneraattori ja suomennostyö James Joycen Odysseyksen parissa. Nuo kaikki merkitsevät muille juuri uudistumisen mahdollisuuksia ja iloa, joita ei pitäisi koskaan ottaa itsestään selvyyksinä. 

Usein ideageneraattorit ja -toimijat tekevät asiota silkasta tekemisen ilosta ja samalla puoli-ilmaiseksi, ellei jopa täysin korvauksetta. Tätä ei useinkaan tule ajatelleeksi. Onkin hassua, että toisinaan vapaaehtoinen kulttuuritoiminta, joka on lopulta pakon sanelema  välttämättömyys, koetaan jopa uhkaksi isompien resurssien organsaatioissa. Esimerkiksi Lahden Runomaratonin koordinoima runoviikko-tapahtuma toukokuussa Monimuotoista -teemoineen ei olisi onnistunut ilman vapaaehtoisten ideageneraattoreiden ja talkoolaisten lannistumatonta työpanosta, tukea ja yhteishenkeä. Heidän jos keiden soisi saavan kahmalokaupalla tunnustuksia aineellista tuesta puhumattakaan. Harvoin näin tapahtuu kuitenkaan. Pelotonta yhteistyötä kaivataan, jotta mahdollisimman moni saisi nauttia monimuotoisesta kirjallisuudesta ja olla mukana sen uudistamisessa.

Lahden Runomaraton ry. tekee kuluvana runovuonna yhteistyötä muun muassa Lahden kaupunginmuseon, Lahden kaupunginteatterin, Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen ja Salpausselän kirjailijoiden kanssa. Lahtelainen sanataide esittäytyy myös tämän vuotisilla Helsingin kirjamessuilla lokakuussa ja messuosastoa parhaillaan suunnitellaan suurella innolla. Tämä yhteistyön hedelmän on tarkoitus sekä vahvistaa vanhaa arvokasvillisuutta että tuottaa uusia lajikkeita yhteiseen  sanataidepuistoon.   

Kiinnostavia näkökulmia lahtelaiseen  sanataiteeseen esittää myös äskettäin lahdessa vieraillut kaupunginrunoilija Lahden kaupunkikulttuuriseuran sivuston Ruuvipenkki-palstalla. 

Terhi Willman