Hei sinä Vesijärven kaunis lady
päästä hymysi esiin,
kun avautuvat hiirenkorvalehdet
Aleksanterinkadun puissa.

Nouse, nouse kaupunki kaunis,
nouse toivosi oksalle
ja katso kuinka se kestää,
kun sille hymyilet
kun et lymyile,
et lymyile lady ihanan kaupungin.

Hei sinä Vesijärven lady
Vesijärven kaunis lady!
Päästä hymysi esiin, kun liplattavat
laineet Ankkurin rannoilla.

Vahva on toivosi Vesijärven lady
kun sataman lämpöön
sulavat tuulet,
ulappa timantein säihkyy.
Kun harjuilta huokuu
mäntyjen huumaava tuoksu
annat katseesi lipua yli sykkivän kylän.

Hei hei sinä Vesijärven lady
Vesijärven kaunis lady
hymysi avautuu kuin lehdet
Vapaudenkadun puissa.

Tummien patsaiden sisään on paennut
kaupungin ilo ja rauha.
Se avaa, avaa se!
Ota kämmenellesi ilo,
sydämellesi paina,
anna hehkua, hehkua anna
kilpaa Karirannan kukkien kanssa!

Hei hei sinä Vesijärven lady
Vesijärven kaunis lady
anna hivellä silmää
Tiedepuiston vihreiden kenttien.

Kuule korkojen kopinan läpi
sanaton kuiske
ihmisten välillä.
Se voittaa autojen melun
kunhan vain kuulet, kunhan vain kuuntelet
kuinka narsissit loistavat
Kirkkokadun puistoissa.

Hei hei sinä Vesijärven lady
Vesijärven kaunis lady!
Nouda hymy Lanun aukiolta
tästä pysähdyksen tilasta!
Älä kulje runon ohitse, älä
onnellisuutesi ohitse.
Sillä Sinä, Sinä itse olet kaupungin sielu.

Tunne kuinka loistat, Vesijärven lady!
Askeleesi antavat kadulle hengen,
ojennettu kätesi on sykkivä polku
ihmisestä toiseen.

Hei hei sinä Vesijärven lady
Vesijärven kaunis lady!
Näet vihreään puhjenneet Mariankadun puut,
näet Vesijärven kimalluksen levittäytyvän
Mustankallion yli aina Kiveriöön asti ja tiedät:
on hymysi vallannut kaupungin
ja valosi on vahva, oi Vesijärven lady.

Omistettu Runomaratonille15.5.09
Alli Kantola