Olisin maannut selässäsi kuin makaan
saarivalaan selässä.
Pilvet puskevat sitä, jänikset kuoputtavat sen ruumista,
se ei välitä.
Isot linnut kutittavat, miehet kalastavat
mutta minä vain makaan sen selässä.
Olisin maannut selässäsi
liikkumatta, hengittäen.
Kun sinä nukut, valvot,
imet autiota taivasta kuin vauva
ja taivas suoltaa usvaa.
Olisin maannut selässäsi kuin makaan saarivalaan selässä,
olisin tuntenut kun huokaat,
kun käännät kylkeäsi,
pidätät henkeäsi ja elämän vuoksi odotat.
Minä olisin van maannut selässäsi.
Miira Sippola; Vapaus nyt 2001